Kotona työhuoneessa niistä tuli heti kaikkien suosikkituolit. Niissä lueskellaan, niissä istutaan ja löhötään, kuunnellaan äänikirjoja, höpötellään koneella istuvien kanssa (lue: häiritään työskenteleviä perheenjäseniä) jne Rumuudestaan huolimatta kiinnyimme niihin sellaisenaan, emmekä enää henno peittää kangasta, joka muistuttaa Kausalan mummulan olohuoneesta.
Tuoli on iso ja muhkea. Siinä voi istua monessa asennossa ja vaikka kaksi kerrallaan.
Myös pentuja odottava oleva Lili rakastaa rumaa tuolia.
Ruman tuolin voi myös peittää tyynyillä (ja nalleilla) ja torkkupeitolla, jos se ei sellaisenaan kestä katsetta.
70-luvulla on tehty kestäviä kalusteita ja kestäviä huonekalukankaita. Käsinojat ovat hiukan kuluneet, mutta muuten tuolit ovat täysin ehjät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti